Hoitomenetelmät

Tyrnimarjat

Tällä hetkellä ei tunneta parantavaa hoitoa primaariseen vasta-ainepuutokseen, joten pyrkimyksenä on korvata puutuvat vasta-aineet immunoglobuliinihoidolla.

Immunoglobuliinivalmisteet tehdään verenluovuttajien veriplasmasta. Veriplasmat testataan tarkasti tärkeimpien virusten osalta (mm. hepatiitti-C-virus, HI-virus). Tuotteiden valmistuksessa käytetään lisäksi menetelmiä, jotka varmistavat, että virukset inaktivoituvat. Lopuksi myös valmiit tuotteet testataan. WHO on luonut standardit, jotka kaikkien immunoglobuliinivalmisteiden on täytettävä.

Immunoglobuliinivalmisteet ovat tehokkaita estämään toistuvia infektioita sekä niiden aiheuttamia vaurioita. Immunoglobuliinihoito ei ole kuitenkaan aivan riskitöntä. Se on myös hyvin kallista. Tämän vuoksi on tärkeä arvioida jokaisen potilaan tilanne yksilöllisesti ja testata hänen valkosolujensa kyky muodostaa vasta-aineita.

On olemassa kolme eri menetelmää antaa immunoglobuliinihoitoa.

 

Suoneen annettava immunoglobuliini (IVIG)

Tämä on yleisin menetelmä. Annosväli on tässä hoitomuodossa pisin, 3-4 viikkoa. Tässä immunoglobuliini annetaan laskimoon kanyylin kautta. Tällöin pystytään antamaan suurempia annoksia kerrallaan. Hoito annetaan yleensä sairaalassa.

Infuusiokanyylin laittaminen laskimoon tai neulan asettaminen vatsan alle tuntuu piston verran. Lapsilla käytetään paikallisesti puuduttavaa EMLA-laastaria, joka vie pistoskivun pois. Laastari tulee muistaa laittaa vähintään puoli tuntia ennen pistosta. Itse immunoglobuliinin antaminen suoneen tai ihon alle ei satu.

 

Ihon alle annettava immunoglobuliini (SCIG)

Tässä käytetään samaa valmistetta kuin lihakseen annettavassa hoidossa (16%). Immunoglobuliini annetaan ihon alle ohuen neulan kautta infuusiopumpun avulla. Yleensä käytetään vatsan ihoa. Yhteen pistokohtaan voidaan antaa 10ml. Antokohtaa voidaan vaihdella yhden antokerran aikana. Hoitoa voidaan antaa esim. kerran viikossa tai kaksi kertaa viikossa. Hoidon voi toteuttaa kotona tai vaikkapa työpaikalla. Tämä hoitomuoto edellyttää perehdyttämistä sairaalassa.

 

Lihakseen annettava immunoglobuliini (IMIG)

Tästä antotavasta on lähes luovuttu sen kivuliaisuuden takia. Tämä edellyttää kerran viikossa annettavia pistoksia lihakseen, yleensä pakaralihakseen. Rajoituksia asettaa kerrallaan annettava määrä sekä kivuliaat paikallisreaktiot, jotka ovat aika yleisiä. Pistos annetaan yleensä terveyskeskuksessa.

 

Eri valmisteet

Markkinoilla on eri valmistajien immunoglobuliinituotteita. Niiden välillä on eroja johtuen eri valmistusprosesseista. Hoidon aloittamisesta päättävä lääkäri valitsee sinulle sopivan valmisteen. Ennen hoidon aloittamista on sinulta määritetty seerumin IgA-vasta-aineet. Jos sinulla on IgA-vasta-aineita, tulee annettavan valmisteen sisältää mahdollisimman vähän IgA:ta. Myöskin antotapa vaikuttaa valmisteen valintaan. On tilanteita, joissa ihon alle annettavasta immunoglobuliinihoidosta voidaan joutua väliaikaisesti siirtymään IVIG-käyttöön, esim. hankalien infektioiden yhteydessä.